Koskaan ikinä enää tee..

sadetakkia =D Vaikka vannomatta paras ;D Minulla oli iso pala vaalean turkoosia PUL-kangasta, enkä tiennyt mitä siitä tekisin. Jokusen liivinsuojan tein tulevaa imetystaipaletta varten. Vaippoja meillä on vaikka kuinka, niin ei niitäkään siitä. Noh päätin tehdä sadetakin nuorimmalle. Ja voi vee.. Kauhia ommella tuota. Vessapaperin avulla sain kankaan jotenkin luistamaan koneessa. Kaava oli jostain vanhasta SK-lehdestä. Mutta jouduin muokkailemaan sitä paljon, että tuli sopiva meidän hoikkelille. Tässä tulos:

Kaikissa saumoissa ei ole teippiä, pitää myöhemmin laittaa ja kyllä tuo huppu vaatii nyörin. Joudun joskus kyllä tuon etumuksen uusimaan ja teippaamaan. Ei onnistunut vetoketju. Eilen illalla/yöllä meni myöhään, vaikka ei niin myöhään kuin parina edellisenä. Sain nimittäin päivällä leikattua minun fleecetakkiin kankaat niin pitihän sitä koittaa ommella. Vaan piti luovuttaa puol 1 aikaan, ei enää jaksanut. Vielä kun tänä aamuna piti herätä ajoissa neuvolaan. Haukotus. Nyt sitten alkaakin kolmen päivän hiljaisuus minulla ompelun saralla, vaan ei kyllä puheen, koska saadaan ihania vieraita yökyläilemään loppuviikoksi! Viikonloppuna jos saisi tuon takin tekaistua =) Aika hyvällä mallilla alkaa ompelut olla. Jospa ehtisi ennen vauvan syntymään =) Niin ja vauvalle pitäisi ehtiä laittamaan tavarat valmiiksi. Sairaalakassi ja kotiutumisvaatteet... huh.. kiirettä pukkaa =D Soronooo!!!